Olen pohtinut pitkään ja tarkkaan, mistä haluaisin kirjoittaa. En halua että tämä olisi paikka jonne kasaan kaikki ahdistavat ja harmittavat asiat. Mutta tällä hetkellä tuntuu siltä että kaikista asioista näkyy nyt ne ahdistavat puolet.

Olen jokseenkin lakannut pitämästä yhteyttä ystäviini. Erilaiset elämäntilanteet ja -kokemukset eivät sovi samoihin piireihin. Tai ehkä vain minä en sopinut piiriin. Muutenkin olen aina inhonnut sellaista sisäpiirimeininkiä, missä kaikkien tulee olla toistensa klooneja, ja erimieliset lynkataan. Yritin aina lietsoa piirin hiljaisia lampaita kapinaan. Mutta eivät ne.

Minun on hirvittävän vaikea tutustua uusiin ihmisiin. Ja kun tutustun uusiin ihmisiin, en ikinä uskalla luottaa heihin. Ja onhan se totta; ei omaa elämäänsä voi toisen harteille pistää. Aina pitää miettiä miten tuo toinen suhtautuisi tähän tai siihen asiaan. Paitsi että minä teen sitä aivan liikaa, ja asioista ehtii tulla ongelmia ennenkuin ne muotoutuvat sanoiksi. Osaisinpa keskustella!

Elämäni toinen parisuhde on päättynyt, ja olen siitä aika surullinen. Ensimmäinen, lähes kymmenvuotinen, oli se vaikeampi päätös. Nyt se on pilalla, elämä, kaikki. Olen se huono ihminen joka lähtee suhteesta. Ja nyt tein sen taas. Ja kummassakaan suhteessa toinen osapuoli ei ollut tyytyväinen minuun. Näenkö tässä jonkinlaisen jatkumon? Ensimmäisessä suhteessa en kokenut tulleeni kuulluksi, joten lopulta huusin päivittäin. Ja sen jälkeen lähdin. Ja kun lähdin, huomasin että toinen oli kuullut kaiken, ei vain viitsinyt tehdä asioille mitään. Nyt hän sitten muuttui, kuin taikaiskusta. Mutta minä olin jo päättänyt.

Pieni, pikkutyttömäinen osa minusta toivoo että tässäkin suhteessa kävisi niin. Että toinen pyörisi tuskissaan yöllä, lupaisi itselleen muuttua, ja kertoisi minulle kuinka tekee juuri niinkuin tahdon. Se aikuisempi osa silittää sen pikkutyttö-osan hiuksia, ja kertoo sille että ei se mene niinkuin toivot, vaan se menee niinkuin se menee.

Sellainen minä olen, odotan aina pahinta. Joskus jopa olen pettynyt, kun se pahin ei koskaan saavukaan.