Vuosi vaihtui, ja nyt olen uusi ihminen. En kestä ihmisiä jotka muka eivät tee uudenvuoden lupauksia. Mikseivät? Miksi he eivät halua olla parempia? Luulevatko he, että heillä on oikeus olla tyytyväisiä itseensä ihan sellaisenaan? Ja miksi minulla ei ole? Olen kyllä jo hahmottanut tarpeeni elää listojen kautta. Joskus hamassa tulevaisuudessa, kun olen suorittanut listani, olen hyvä ihminen. Mutta oikeasti siinä vaiheessa tavoitteeni ovat jo muuttuneet paljon suuremmiksi. Se on kai kuitenkin hyvä asia. Siispä:

• Enemmän liikuntaa. Parempi kunto ja kestävämmät lihakset. Tähän aion pyrkiä ihan vain kotona tehtävillä harjoituksilla, salillakäyjäksi en ala.
• Terveellisempää ruokaa. Liian kauan olen antanut itseni syödä helppoja mikroaterioita. Nyt alkaa ruoanlaiton aikakausi.
• Ihmissuhteet. Vielä en ole keksinyt, mitä konktreettista voisin näiden eteen tehdä, mutta epäilemättä jotain keksin.
• Tavara. Hyvästi vähintään 100 esinettä.
• Vähintään 10 uutta sanaa (kielellä ei niin merkitystä) joka viikko.
• Siivousrutiinien parantaminen. Muutenkin aktiivisuus esineiden sijoittelussa, koska tällä hetkellä kaikki sijaitsee pöydillä/sängyllä/tuoleilla.
• Tänä vuonna aion aktiivisesti ajatella positiivisemmin. Joka ikisen kerran, kun mieleni yrittää kääntyä masennukseen ja kaivaa elämän ja ihmisten kurjia puolia esiin, aion näyttää mielelleni kieltä ja päättäväisesti pohdin hyviä, positiivisia asioita.