Tunnen jatkuvasti syyllisyyttä. En ole siivonnut tarpeeksi, urheillut tarpeeksi, tehnyt työtäni tarpeeksi hyvin, opiskellut tarpeeksi. Ja sitten on vielä ne kaikki asiat jotka olen hoitanut aivan päin persettä, joita en edes listaa, koska tiedän ettei minulla ole edes oikeutta valittaa syyllisyyden tunnetta niistä. Olen liian huono tuntemaan syyllisyyttä niistä. Paha huono minä.

Huomenna aloitan uuden elämän. Kirjoitan blogiini joka päivä, jotain fiksua ja filmaattista. Taiteesta ja politiikasta. Muodista ja kissanpennuista. Tästä lähin teen kaiken paremmin.